Kansainvälinen

FIN 9069 päätti 2013 TransAlp Cupin  neljänteen sijaan Saksan Walchenseessä. Saksan ranking- sarjaan kuulunut osakilpailu ajettiin 90 km Munchenistä pohjoiseen alppijärvellä. Järvi on ominaisuuksiltaan kuin Garda Italiassa, mutta mini kokoisena. Tosin termisen tuulijärjestelmän toimiessa, vuoristossa yli 800 metrin korkeudessa sijaitsevalla järvellä, kanjoneista kiihtyvä tuuli on jopa voimakkaampi kuin Gardan Ora tuuli.

Kilpailuun oli ilmottautunut 24 venekuntaa ja luettelossa oli mukana arvokisoistakin tuttuja kovia saksalaistiimejä. Lauantaina aurinko ei paistanut puhtaalta taivaalta ja paikallinen tuuli-ilmiö ei saanut tarvittavaa voimaa. Kisaamaan päästiin kuitenkin ja päivä aloitettiin sopivaan 6 m/s keliin.

Riva del Garda, TransAlp Cup

Tämän vuoden TransAlp Cupin osakilpailu oli siirretty Gardajärvellä Campionen kylästä Rivaan johtuen Campionessa käynnissä olevista rakennustöistä. Tämä tarkoitti kilpailualueen siirtymistä samaksi, kuin mikä se on ensi viikonvaihteessa purjehdittavassa EuroCupissakin. Meillä oli tällä kertaa pikavisiitti Gardalle, kun lomapulan takia pystyimme skabaamaan vain ensimmäisen kilpailun. Samalla oli tarkoitus siirtää vene Milanosta Muncheniin, joten miksei välissä ajaisi hyvän viikonloppukisan.

Lauantain kisapäivä oli aurinkoinen ja lämmin ja startit saatiin käyntiin ajallaan hyvässä ora-tuulessa. Taktiikka oli hyvin Gardamainen,

MM-kisojen viimeinen ja ratkaiseva lähtö oli kuin pedattu dramatiikalle – kolme saksalaista kärjessä ja vain viisi pistettä eroa venekuntien välillä. Ja dramatiikkaa saatiin jo startissa, kun johtava venekunta Böhm/Roos ja kolmantena ollut Hunger/Jess juuttuivat startin jälkeen kauemmas fleettiin, kun Lehmann/Öhme geittas aikaisin ja pääsi vapaissa tuulissa kryssin vasempaan reunaan, joka on toiminut koko viikon paremmin. Ensimmäisen kryssin jälkeen Lehmann/Öhme olikin johdossa, mutta jenkkien Holt/Smith karkasi ohi ja lähdön voittoon jo heti ensimmäisellä lenssillä. Viimeisen lähdön voitto takasi jenkeille neljännen sijan lopputuloksissa.

Poikkeuksellisesti tämän raportin kirjoittaja ei ole kisan voittaja, mutta koska pojat nakittivat pakkohan se on antaa kynän laulaa.

PM-kisareissu starttasi to iltana Hoskilta kahden yhdistelmän voimin ja perillä Halmstadissa olimme pe iltapäivänä. Hannun rakentama Kajon ”tuplapuomiviritys” toimi mallikkaasti ja tällä paketilla kelpaa lähteä myöhemminkin reissuun. Grötvikin rantaan laskeutuessamme totesimme, että ennusteissa ounasteltu kova keli oli tosiaan toteutumassa. Ainut miinus menomatkassa oli, että emme olleet perinteiseen tapaamme ensimmäisenä rannassa vaan muutama ruotsalaistiimi oli jo rikaamassa mastojaan. Kun saimme mastomme pystyyn,

Torstaina purjehdimme kevyessä keskikelissä kaksi lähtöä. Ensin kuitenkin odottelimme pari tuntia merituulen käynnistymistä, joten kello oli pitkälle yli 21 ennen kuin pääsimme takaisin rantaan pastan äärelle.

Torstain ensimmäisessä startissa ajauduimme starttaamaan suht ahtaasta raosta ja lautakunta tulkitsi meidän osuneen gate-kumppariin vaikka mielestäni siihen kyllä jäi puolen sentin rako – kuten alapuolen veneeseenkin. Purjehdimme todella hankalasta startista huolimatta kohtuu hyvin sijalle 61. joka kuitenkin maaliin tultuamme näytettiin DSQ:ksi maaliveneen ahterissa.

Tokassa lähdössä saimme ympärillemme suht paljon tilaa ja otimme erinomaisen startin.

La Rochellesta ei ole ollut juurikaan raportoitavaa. Maanantaina ajettiin sijat 55 ja 45, ja nyt laydayn jälkeen sijalle 32. Keskiviikkona piti olla kaksi starttia, mutta toistaiseksi tuntemattomasta syystä toinen jätettiin ajamatta.

Maanantaina ei aikaisemmista päivistä poiketen ollut merituulta, vaan tuuli puhalsi mantereen yli 3-5 m/s. Puffeissa tuulta oli kuitenkin lähes 10 m/s, mikä toi oman ”hauskuutensa” kisapäivään. Joka tapauksessa oli juuri ”meidän keli”, mutta ei meistä ollut vastaamaan näille ulkomaan eläville. Otimme molemmissa lähdöissä kelpo startin, mutta vauhtimme ei vain riittänyt mihinkään vaan tipuimme muiden kakkoihin varsin nopeasti.

MM-kisojen toinen kisapäivä tarjosi samanlaista shampanjapurjehdusta kuin ensimmäinenkin. Aurinko porottaa ja tuulta on se 6-8 m/s. Lenssillä surffataan vauhdikkaasti traballa ja kryssillä vene plaanaa. Lämpötila lähentelee 30 astetta ja yhdessä ranskalaistiimissä purjehtii KAKSI kaunista nutturapäätä. Aivan mieletöntä! Täydelliseksi tämän tekisi paremmat sijoitukset, varsinkin kun niihin on potentiaalia. Tänään(kin) oltiin maalissa sijalla 47. Esimerkiksi saksalainen teinitiimi, kipparinaan nätti neito Sophie oli moneen otteeseen takanamme, mutta he onnistuivat finstaamaan sunnuntain ainoan lähdön sijalla 30. Samoin moni muu venekunta karkasi meiltä aivan lopussa kirkkaasti neljänkympin joukkoon.

Huh, raskasta. Ajoimme ekana kisapäivänä sijat 57 ja 47. Ei hyvä. Tai no, ei meillä kummallakaan ole koskaan ollut maalissa näin paljon veneitä takana. Startit olivat molemmissa lähdöissä hyvät ja pääsimme nauttimaan eturivin vapaista tuulista. Keliä oli kuitenkin meille metrin kaksi liikaa, jotta olisimme pysyneet vauhdillisesti mukana. Hyvin samanlainen tilanne siis kuin Helsinki Regatan ensimmäisenä päivänä. Vauhtimme ei ole huono ja se riittää perussaksalaisia vastaan, mutta päästäksemme 30 joukkoon, jotain pitäisi keksiä.

Tiputtuamme keskiklungaan yritimme lähestyä yläbrikkaa enemmän vasemmalta ja enimmäkseen se tuntui toimivan.