Kauden kohokohta purjehdittiin Puolassa heinäkuun loppupuolella. 127 venekuntaa 13 maasta kokoontui Gdynian lämpöön kisaamaan maailmanmestaruudesta. Suomesta paikalla oli seitsemän venekuntaa, sijoittuen lopputuloksissa sijoille 32, 35, 54, 66, 92, 95 ja 99. Erittäin onnistuneet kisat, hyvät kisajärjestelyt, hyvät puitteet, hyvää porukkaa. Allekirjoittaneella venekunnalla selkeä tasonnosto edelliseen MM-regattaan. Taas löytyi uusia vaihteita, ja gastilta hienoa suorittamista ja venymistä. Parasta antia taisi olla viimeisen päivän ensimmäisen kisan sija 5.
Suomalaisvenekunnat suuntasivat Puolaan eri teitä, suurin osa taivaltaen Via Balticaa pitkin. Osalle Gdynian hoteliitarjonta ei selvästikään tyydyttänyt, koska toivat oman kelluvan hotellinsa kisakeskukseen. Suurin osa venekunnista hakivat vauhtia jo esikisoista – oli pitkästä aikaa hyvä saada alle muutama ison fliitin kisa, ja jänislähtö. Aivan kärjen vauhti oli jäätävää. Ilolla huomasimme, että keskinkertaisella lähdöllä pystyimme hyvin kirimään keskifliitistä ylös.
Itse MM-kisoissa pääsimme ajamaan neljänä päivänä. Kaksi päivää kelluttiin radalla, ja odoteltiin tuulta. Taustajoukkojen ”iloksi” lay day otettiinkin kisakäyttöön. Kisattavat päivät ajettiin keskituulessa, 8-14 knuubaa SAP analyticsin mukaan. Jänislähdöt aiheuttivat jälleen harmaita hiuksia monelle. Ilo oli nähdä, että hyvällä lähdöllä useampi suomivene pystyi hyvin taistelemaan kärkikahinoissa mukana. Kotisuomessa Ferrarin miehistö lanseerasikin kisan suomifliitille parhaimman trackerituloksen kelloittaneelle. Whatsup keskustelua kun seuraa löytyy esim. HannuMatin sija 10, RoseAntin 6. TatuVille ampui R8ssa kovilla ja oli jopa sijalla 3. kaikkien veneiden jo ollessa radalla! Tämä loi kovaa tsemppiä viimeiseen päivään.
Oma taktiikkamme kisoissa oli konservatiivinen. Ensimmäisenä kolmena päivänä päätimme startata viimeisestä kolmanneksesta. Totesimme, että erittäin hyvällä lähdöllä tällä taktiikalla ehtii ehkä sijalla 20 ylämerkille, huonolla lähdölläkin pääsee vapaisiin tuuliin kohtuullisen nopeasti, ja ylämerkille 50 sakkiin. Lensseillä opimme, että lyhyt matka voi olla valttia. Varsinkin ensimmäisellä lenssillä styyran juna ajoi älyttömän ylös. Ajamalla merkiltä suoraan alas voitimme keskimäärin 5-15 sijaa per kisa. Ensimmäiset 100-200 metriä tuntuivat tosi pahalle, mutta tämän jälkeen pääsimme ajamaan vapaassa tuulessa aaltoa omaan tahtiin. Meillä toimi. Taktiikka ei tuonut jälkimmäisillä lensseillä enää samaa hyötyä – samoin ne kerrat kun ylämerkillä olimme kärkikahinoissa mukana niin junan mukana mentiin. Alamerkit olivat tärkeässä roolissa, hyvällä kierrolla sai helposti poimittua useita sijoja. Varsinkin keskiklungassa tilanteita riitti. Kisavalokuvaajalle tämä olikin otollinen paikka vauhdikkaille kuville.
Viimeiseen päivään lähdimme hakemaan lisää agressivisuutta varsinkin lähtöön. Säätiedotus lupaili vasemmalle kääntyvää shiftiä, joten päätimme hakea lähtö aivan ensimmäisten veneiden joukossa. Suhteellisen kevyessä kelissä viimeisen päivän ensimmäistä lähtöä harjoiteltiin kolmeen otteeseen, ennenkuin pääsimme liikenteeseen. Lähtö onnistuikin vähintään kohtuullisesti (saksalaisille joudumme valitettavasti antamaan piikkipaikan), ylämerkillä sijalla 3. On hienoa nähdä, että 4-6 m/s kelissä suomivauhti riittää pitämään veneen kun veneen takana. Tuulen noustua Holttia ei vaan mitenkään saanut pideltyä lenssillä… Kovenemassa kelissä suomen hurjastelijat Hampström/Tumpström näyttivät jälleen kyntensä, vakuuttavaa menoa.
Kaiken kaikkiaan hienot kisat. Purjenumero FIN-9212 herätti mielenkiintoa niin suomifliitin keskuudessa kun myös kansainvälisesti. Toistaan kauniimpia uusia veneitä uusine virityksineen. Järjestäjien tarjoamat pastat sekä palautusjuomat kisojen jälkeen antoivat ensiapua purjehtijoille. Erikoismaininnan ansaitsee myös Gdynian pizza tarjonta – varsinkin Halzan ja Hampin suosikki – Diavolo.
Lisää tuloksia, kuvia ja purjehdusanalytiikkaa järjestäjien sivuilta.
https://sap505worlds2018.com/
https://worlds505.shootproof.com/gallery/7185661/
FIN-8927
Kaitsu
No comments yet.