Kausi 2012 pörähti vauhdikkaasti käyntiin Lahdessa. Ennakkoon kilpailusta odotettiin edellisvuosien tapaan pyörivän tuulen aiheuttamaa arpapeliä, mutta mitä vielä – Vesijärvi tarjosi reipasta, mutta tasaista pohjoistuulta, paljon auringonpaistetta sekä matkustajalaivan yliajetuksi tulemisen draamaa. Radat olivat miehekkään pitkiä (1:15 tuntia) antaen siten mahdollisuuksia paikata pieniä virheitä. Maaliintulon jäkeen ei tarvinnut kovin kauaa odotella seuraavaa starttia, kun samalla radalla olleet Viklat ja Lightningit kiersivät vain kaksi kierrosta fiveilijöiden kolmen kierroksen sijaan.
Kuusi tiimiä olivat hakeneet vauhtia veneihinsä jo edellisenä viikonloppuna samaisella järvellä järjestetyllä Jan Saugmannin leirillä, mikä näkyi heti ensimmäisessä startissa. Janin ohjeiden mukaan kaikkiin veneisiin oli haettu suht identtisen näköiset trimmit ja ensimmäisen lähdön kaltaista tasaisuutta ei ole miesmuistiin five-radoilla nähty. Johtopaikka vaihtui toistuvasti ja taisi jokaisessa merkinkierrossa olla eri venekunta kärkipaikalla.
Viisi ensimmäistä tiimiä tulivat ensimmäisen startin maaliin todella lähellä toisiaan. Kärjessä Hamström/Laurila heti perässään tiukkaa duellia käyneet Hyysalo/Kääpä ja me (Nieminen/Salonen). Näiden jälkeen maaliviivan ylittivät Räty/Nummela sekä Lindfors/Halonen.
Toisessa startissa tuuli puhalsi ensimmäisen lähdön tapaan n. 5-8 m/s. Otimme erinomaisen startin ja hyödynsimme oikealle kääntyneen tuulen, joten saavuimme ylämerkille suht reippaassa johdossa. Alamerkillä ero oli kasvanut entisestään, mutta pian järjestäjien kumppari ajoi viereemme ilmoittaakseen, että rataa pitää muuttaa ja lähtö on mitätöity. Ihan hyvä niin, sillä speedway-ajossa ilman taktisia ohitusmahdollisuuksia ei ole mitään mieltä.
Uusintastartti ei osaltamme onnistunut kovinkaan mairittelevasti, vaan jäimme muiden jalkoihin. Ylämerkkiä kiersimme kaukana kärjestä toiseksi viimeisenä, mutta Saugmannin opeilla avotuulikyytimme oli sen verran hyvää, että pääsimme takaisin kärkiveneiden kantaan. Maalissa kakkossija tuntui vaikeuksien jälkeen hyvältä. Lähtövoittoon ajoi Sampsa ja Lauri ja kolmanneksi ensimmäisen lähdön voittaneet Hamppi/Tumppi.
Kolmannessa lähdössä nähtiin sitten kunnon draamaa, kun ylämerkin ja levittäjän jälkeen spinnut juuri nostaneet venekunnat eivät huomanneet matkustajalaivaa. Kolme kärkivenettä (Kuusi/Kuusi, Hamström/Laurila ja olisiko ollut Lindfors/Halonen) ehtivät laivan keulan alta karkuun, mutta Rädyn veneen pelasti Juha Nurmelan uhrautuvainen veteen hyppääminen ja sieltä käsin veneen keulan piissä pitäminen, kun laivan kylki viisti venettä ja purjeita. Samoin Wolantiksen vene oli lähellä jäädä matkustajaveneen alle. Itse kiersimme ylämerkin viimeisenä, joten saimme aitiopaikalta kauhistella pelottavaa tilannetta. Kieltämättä tämä video tuli tilanteesta mieleen:
Onneksi kalusto- ja henkilövahingoilta vältyttiin ja kisa jatkui normaalisti laivan kadottua rata-alueelta. Immu ja Uttu Kuusi olivat tulleet ensimmäisen kryssin mainiosti oikealta ollen ykkösinä vielä alamerkilläkin. Itse kiersimme alamerkin kirjaimellisesti Sampsan ja Laurin peräpeilissä, joten saimme pyöriä rangaistuskäännöksen. Pitkältä takamatkalta ei siis ollut juuri muita vaihtoehtoja kuin suunnata Kuusien tapaan ainoina oikeaan laitaan, mistä nousimme shiftien, hyvän venevauhdin ja tarkan leikan arvioinnin ansiosta ykköseksi ylämerkille tiukasti kuitenkin Kuusien, Hyysalo/Pietilän, Hamström/Laurilan ja Hyysalo/Kääpän seuraamina.
Kolmannen lähdön maalissa olimme ykkösinä, Hamström/Laurila kakkosina ja Hyysalo/Kääpä kolmantena. Tässä vaiheessa siis kaikilla kolmella kärkiveneellä sijoitukset 1, 2, 3.
Aamun kipparikokouksen missanneet venekunnat tukeutuivat ainoastaan purjehdusohjeisiin, joissa sanottiin, ettei uusia lähtöjä ammuta enää klo 15:n jälkeen. Tästä syystä Kuuset sekä Räty/Nurmela suuntasivat heti kolmannen lähdön päätyttyä rantaan, kun muut jäivät vielä rata-alueelle odottelemaan neljättä starttia.
Siinä meidän venekunta onnistui nousemaan heti startissa kärkeen eikä varsinaista voittokamppailua enää syntynyt. Taaksepäin ei tullut niin paljoa katseltua, että osaisin sanoa muiden purjehduksesta kuin sijoitukset maalissa: 1. Nieminen/Salonen, 2. Hyysalo/Kääpä, 3. Lindfors/Halonen, 4. Hamström/Laurila, 5. Hyysalo/Pietilä.
Ensimmäisen kilpailupäivän päätteeksi Hamström/Laurila kutsuttiin protestikäsittelyyn, missä heidän päivän paras (1.) ja huonoin (4.) lähtösijoitus mitätöitiin, koska pojat purjehtivat eri purjenumerolla kuin millä olivat kilpailuun ilmoittautuneet. Sunnuntaiaamuna he saivat kuitenkin puhuttua takaisin tuon ykkössijansa, joten sunnuntaihin lähdettiin varsin tasaisista lähtökohdista.
Sunnuntain ensimmäisen startin vei Lindfors/Halonen. Sampsa puolestaan otti meidät tiukkaan vartiointiin ja onnistuivat ajattamaan heidän ja meidän väliin kaksi venekuntaa jättäen regattavoittotaistelun viimeiseen lähtöön. Kun Hamppi/Tumppikin jäivät vasta viidenneksi olivat he ulkona tuosta taistelusta.
Viimeisessä startissa tilanne oli se, että Sampsa ja Lauri veisivät regattavoiton, mikäli me emme sijoittuisi neljän parhaan joukkoon, joten tiesimme joutuvamme melkoiseen myllyyn. Sampsa ja match racing -guru Lauri liimautuivatkin meihin kiinni heti 5 minuutin paukun tultua ja kissahiiri-leikkiä jatkui koko lähtövalmistelujen ajan. Jukkakaan ei onneksi ole ihan eilisen teeren poikia, mitä tulee kaksinkamppailuihin, joten onnistuimme pääsemään heidän leehen ja saimme hyödynnettyä Kienanen/Kauppinen -venekuntaa suojellessamme lähtöpaikkaamme. Lopulta Sampsan aggressiivinen lähtötaistelu osui omaan nilkkaan ja he ajautuivat ohi lipunpäästä, kun itse saimme sieltä erinomaisen startin. Hyvän startin jälkeen kärjessä oli helppo purjehtia lähtö- ja siten regattavoittoon.
Kaikkinensa sääolosuhteet, järjestelyt ja itse kilpailu tarjosivat parasta mahdollista five-purjehdusta koko viikonlopun. Lopputulokset löytyvät Tulokset-sivulta
A. Salonen
FIN-8768
No comments yet.