Helsinki Regatta, 30.6.-2.7.2006
——————————————————————————–
Kausi jatkui perinteisellä kolmipäiväisellä Helsinki Regatalla. Rata oli viritetty ennakkoon pientä kritiikkiä saadulle Sipalesaaren radalle aivan Kaivopuiston tuntumaan. Suuren maailman tyyliin aurinkoisesta säästä oli saapunut nauttimaan iso määrä katsojia sekä rannoille että pitkin poikin rata-aluetta suhaaviin moottoriveneisiinsä. Muuan vaikutusvaltainen business-fiveilijäkin seurasi kilpailua Baylinerinsa valkoiselta kannelta.
Varsinaisen Helsinki Regatan voitosta oli saapunut taistelemaan 7 venekuntaa – loput viisi five-miehistöä aloitti Ranking-pisteiden tavoittelun vasta lauantaina.
Perjantain lähdöt avattiin helteisessä ja kevyessä merituulessa. Olimme pitkin alkukautta kironneet veneeseemme kertyvää vettä, joten kiristimme kölipulttia vielä pari minuuttia ennen starttia. Samalla löysimme syyn vedenpaisumukseen. Kölilaatikkomme etuosassa on aina ollut tiukka punainen teippi, johon emme ole koskaan koskeneet. Teipin alta tiputti vettä, joten raotimme sitä – samassa veneeseen rupesi lentämään vettä kuin kraanasta. Kyseessä oli ilmeisesti Joren köliprojektiaan varten poraamat uudet kölipultin reiät! Startti oli jo käsillä emmekä millään ehtineet enää tukkimaan reikiä. Työnjako oli selvä: Sampsa purjehtii ja Antti lapioi vettä yrittäen siinä sivussa lukea kompassista nostavia/laskevia.
Ensimmäinen startti ammuttiin ja kärkeen ampui Rädyn venekunta, tiukasti perässään Enzo ja kautensa avannut AliJukka. Itse jämähdimme startin jälkeen vasemmalle, kun muut painelivat oikeaan laitaan. Maalissa järjestys: Ränderssön, AliJukka, Enzo, ja vettä laidan yli tyhjentäen me. Valitettavasti Enzo oli ollut startissa linjan väärällä puolella, joten heille kirjattiin 1. lähdöstä osku.
Toiseen lähtöön valmistautuminen sujui Sampsan merivoimissa saamilla ”Näin tukit vuodon” -opeilla. Kelin noustua trapetsoinniksi myös bailerit alkoivat vetää. Uutta uskoa täynnä tungimme ensimmäisten joukossa oikeaan laitaan ja heitimme sitten vendoja aina pahimpien uhkaajiemmme eteen. Tasaista jälkeä niittänyt AliJukka kakkosena ja erittäin hyvin purjehtineet Kieppiset kolmosena maaliin.
Kolmanteen lähtöön mennessä oli kaikille selvää, että onni asuu oikealla – Startissa riitti siis säpinää. Olimme aivan starttilinjan tuntumassa, lähes kiinni AliJukassa, kun Ränderssön yritti nostattaa meidät linjan yli. Emme saaneet AliJukalta tilaa väistää, joten veneet kolisivat yhteen. Saimme kuitenkin Ränderssönin kanssa kohtalaisen startin, AliJukan ollessa yli. Lähtöhässäkästä johtuen teimme varmuuden vuoksi rangaistuskierroksen ja painoimme oikeaan laitaan. AliJukka palasi ja lähti hurjaan takaa-ajoon. Aika monen vendan ja jiipin jälkeen olimme hilanneet itsemme ykkösinä maaliin, ja AliJukka oli hyvällä avotuulitaktiikallaan noussut koko muusta letkasta ohi kakkoseksi. Näillä suorituksilla oli kuitenkin lähinnä tunnearvoa. Lautakunta oli jossain vaiheessa kutsunut koko porukan takaisin, mutta kukaan ei yleistä takaisinkutsua kuullut tahi huomannut. Oskari kaikille.
Lauantaina nautittiin kesän toistaiseksi parhaista purjehdusolosuhteista ja äärimmäisen tiukasta kilpailusta saapui nauttimaan viisi venekuntaa lisää. Valitettavasti Alin olkapää meni sijoiltaan matkalla radalle – Toivottavasti vamma paranee SM:iin mennessä.
Lauantain ensimmäisessä startissa pääsimme ajamaan omaa ”Mentäiskö vaikka nostavassa tonne ja sieltä nostavassa takas” –taktiikkaa. Ylämerkin johtopaikka lämmitti, mutta tehtyämme jiipin huomasimme olleemme myös kohteliaita. Muut painoivat aivan oikeaan laitaan ja nousivat sieltä kohisten ohi. Kauhealla väännöllä saimme uudelleen kiinni VallinSaaren ja väärälle merkille urpoilleen Hepposen. OttoMatti ja Ränderssön ajoivat siististi tässä järjestyksessä maaliin, kun taas me päätimme hieman leikata ”että ehkä päästään eri tuuleen Rändärin kanssa”… jonka tuloksena Hepposet kiittivät kauniisti plaanaamalla 8ms puuskassa 150m meitä kiinni viimeisen 400m aikana… kuitaten meidät 3 metriä ennen maaliviivaa. Olo oli kuin kumisaappaita syödessä.
Aurinkoinen ja reipas trapetsikeli jatkui toiseen lähtöön. Heti startista kärkeen ampaisi Ränderssön, joka piti upeasti johtoasemansa loppuun asti. OttoMatti ei päässyt iskuetäisyydelle, mutta purjehti kakkosiksi varsin selvällä erolla seuraavana tulleeseen VallinSaareen. Itse kävimme vielä kerran kokeilemassa jiippiä ylälipulla, ja sen jälkeen punnerrusta häntäjoukoista. Hepposille kiitos varaslähdöstä, joka antoi meille sijan 4.
Kolmanteen lähtöön alkoi taas olla suhteellisen selvää miten rata kannattaa ajaa. OttoMatti oikealle, me hieman keskempää, lähellä laylinea me heitimme alle ja eteen, punnertaen sieltä edelle. Lenssillä oikeaan päätyyn ja sama show pienin kaksintaistelu-variaatioin kolmeen kertaan. Eräs variaatioista oli valitettavasti meidän sähläämämme jiippi, jossa kaksikon järjestys vaihtui. Perässämme Ferrari ajoi hienosti ennen Ränderssöniä maaliin.
Lauantaina purjehdittiin sään kunniaksi vielä neljäs lähtö. Lähtösäpinöiden jälkeen suuntasimme oikealle ja päädyimme asemaan joka kirvoitti yläpuolen veneestä toteamuksen ”jaha te löysitte sitten taas sen teidän paikanne”. Perälaudassa kuittailevan Masan varalle oli kuitenkin hieman mietitty strategiaa lähtöjen välillä. Tästä seurasi iloinen kolmen kierroksen kissa ja hiiri ottelu. Kiitoksemme hyvästä taktiikka-, vendataistelu-, avotuuli- ja kuntotreenistä. Tällä kertaa järjestys säilyi, vaikka juuri sen niukemmin sitä ei pariin otteeseen olisi voinut säilyttää. Myös parisataa metriä taaempana käytiin melkomoista vääntöä, jossa sijoitukset vaihtuivat tiuhaan. Viimeisellä lenssillä Hepponen päätti kokeilla vielä kerran jiippiä pois oikeasta laidasta syödäkseen VallinSaaren. Asenne oli oikea – ajatus typerä. Kokeilun tuloksena Ränderssön puristi itsensä viime metreillä itsensä kolmoseksi, Kieppisten ollessa neljäs ja VallinSaaren viides. Hepposia lohdutti varmaan ainoastaan Ferrarin varaslähtö.
Lauantaina nähtiin myös dramatiikkaa, kun rata-alueen keskellä oli paikallinen matala. Uhkarohkeat ajolinjat koituivat tällä kertaa Marian ja Jussin kohtaloksi. Vauhdikas ajo kiville teki rumaa jälkeä kauniin fiven peräpeiliin. Toivottavasti vene saadaan parsittua pian kuntoon ja jatkamaan erinomaisesti alkanutta kautta.
Sunnuntaina oli vielä kaksi lähtöä jäljellä. Ranking-voitto oli selvästi menossa Masalle ja Otolle, mutta regatta ja ranking kakkonen olivat sitäkin tiukemmassa. Rändärit johtivat meitä rankingissä pistellä, kun taas regatassa me olimme kaiketi pari pistettä edellä. Ensimmäistä starttia odoteltiin tunnin boat speed treeneillä, kunnes heikon itätuulen tilalle sikisi lounaasta n. 4-6 m/s trapetsikeli. Odotellessa oli aikaa miettiä: OttoMatin voittaminen vaatisi heille kaksi alle 4. sijaa ja Rändersonille oli hävitty aina kun voittamista oli alettu pohtia vasta viimeisessä lähdössä… OttoMatti ei kuitenkaan saanut mitään herranrauhaa lähtöjen voittamiseen, sillä Kieppiset antoivat myrskyvaroituksen iskukyvystään johtamalla ensimmäistä lähtöä pari kierrosta ja VallinSaari jatkoi hienoja otteitaan läpi sunnuntain.
Ränderson vs. Hyysalonen matchracing alkoi kannaltamme ihan hyvin. Johdimme heitä ensimmäisellä ylämerkillä ollen kolmosena. Siellä tajusimme kauhuksemme, että rannassa hieman löystetty kikitaljan solmu oli luistanut kokonaan auki. Hätähässäkän solmimisessa pääsivät Ebe ja HeldLaiho edelle. Kun kipparimme vielä nukkui jiippipaikan hakemisessa Rändersoneiden livahtaminen edelle oli tosiasia. Rändärit eivät kuulu niihin venekuntiin, joita ohitellaan tarvittaessa, eikä ainakaan ilman kikiä 6ms kelissä. Onneksemme muut urpoilivat avotuulilla sen verran, ettei väliimme lopulta mahtunut muita.
Viimeisessä lähdössä vain meillä ja Ränderssönillä oli avaimet rankingin kakkossijaan, edun ollessa heillä. Tarvitsimme kaksi venettä meidän ja Rändäreitten väliin, joten taktiikka viimeiseen lähtöön oli selvä; kimppuun ja onnea. Kärjessä paineli omia menojaan MasaPena, perässään Valli ja Kieppiset. Pyrimme ajattamaan Ränderssöniä epäedullisempaan laitaan saadaksemme Hepposet ja aivan tuntumassa olleen Ferrarin väliimme. Tämä onnistuikin, mutta huomasimme jossain vaiheessa, että olimme laskeneet pisteet väärin. Ei meille riittänytkään veneet välissä, vaan meidän oli myös oltava viimeisessä lähdössä vähintään kolmas. Aloitimme takaa-ajon Kieppisten saavuttamiseksi ja viimeisellä ylälipulla tunnelma veneessämme alkoi jo hieman vapautua… muuttuakseen paniikiksi kun spinnumme kävi ensin moikkaamassa köliä ja sitten nousi lopulta kunnianosoitukseen Pamela Anderssonille. Kieppiset lähestyivät takaa keula kohisten. Kun aloimme alistua karvaaseen kohtaloomme kuului Pum, ja meillä oli taas purje! Mutta nyt laylineen ei ollut enää kuin 150 metriä ja jiippiasemaan piti päästä yläpuolelta lähes 30m sivulta. Siis 110% irti jokaisesta alas aaltoa ajetusta treenitunnista ja sitten vielä joka ikisestä ikinä tekemästämme jiipistä. Syvä hiljaisuus ja keskittyminen palkittiin ruhtinaallisella veneenmitan voitolla. Tunnelma oli kuin suuremmankin regatan jälkeen.
Rankingin lähtösijoitukset olivat täysin identtiset Rändäreitten ja Hyysalosen välillä, joten tuon viimeisen lähdön paremmuus ratkaisi järjestyksen. Toisaalta, jos sijat olisivat menneet toisinpäin niin se tuskin olisi tällaisen purjehdusjuhlan päätteeksi hirveästi haitannut – semminkin kun Rändärit ajoivat koko regatan erittäin hyvin ja tasaisesti. Matin ja Oton ylivoimainen sarja nosti heidät perjantain poissaolosta huolimatta regatan kolmansiksi niukasti ennen Kieppisiä. Rändäreille regatan hopea ja meille ykkönen. Rankingissä tilanne sen kun kiristyy ValliSaaren napatessa sijan neljä. Ranking-sarja tulee tänä vuonna todennäköisesti olemaan yhtä tiukka kuin viime vuonnakin!
Venekuntamme viettää kesälomaa odottaen innolla Turun SM-kisoja. Sinne kaikki mukaan!
Tsemppiä MM-kisoihin lähteville miehistöille!!
Sampsa&Antti
FIN-8320
No comments yet.